A-pentue syntynyt - 4 narttua ja 2 urosta - kuvia ensimmäisiltä päiviltä!

Kennelin A-pentue syntyi tiineysvuorokauden 59 lopulla sunnuntaina 26.10.2025 noin klo 21-22 välillä illalla sektiolla. Pennut ja emä voivat tällä hetkellä mainiosti ja pentujen painot nousevat vauhdilla! Ohessa kuvia pentujen ensimmäisiltä' elinpäiviltä ja alempana kuvagallerian jälkeen kuvaus synnytyksen etenemisestä.

Synnytyksen kulku

Synnytykseen valmistautumisemme oli alkanut jo viikkoja aiemmin, kun perehdyimme synnytykseen koirankasvattajan käsikirjasta, netin syövereissä sekä vaihdellen ajatuksia avuliaiden tuttujen kasvattajien kanssa. Synnytykseen oli sovittu perheen koirien kanssa paljon aikaa viettänyt ja samalla paikkakunnalla asuva kokeneempi kasvattaja. Bellan laskettu aika eli tiineysvuorokausi 63 oli torstaina 30.10, mutta oletimme synnytyksen tapahtuvan joitakin päiviä aiemmin, kun kyseessä oli ensikertalainen synnyttäjä. 

Ensimmäiset merkit Bellan lähestyvästä synnytyksestä alkoivat lauantaina 25.10.2025 tiineysvuorokaudella 58, kun Bella ei enää syönyt iltapäiväruokaansa ja alkoi tarkastella pentulaatikkoa uusilla silmillä. Keskiyön tienoilla päivän vaihtuessa sunnuntaiksi 26.10 arvioimme Bellan avautumisvaiheen alkaneen, kun Bella alkoi läähättämään ja olemaan levoton, eikä nukkunut enää ollenkaan. Tässä vaiheessa aloimme hieman jännittelemään, ehtisikö synnytykseen sovittu kasvattaja paikalle Etelä-Suomen reissultaan synnytyksen alkaessa näin aikaisessa vaiheessa, sillä hän oli saapumassa junalla takaisin Joensuuhun vasta sunnuntai iltana. Avautumisvaihetta kesti koko pitkän päivän noin 18 tuntia, kunnes ensimmäiset supistukset alkoivat klo 17:00. 

Seurasimme Fredun kanssa supistusten etenemistä pentulaatikon vierellä rauhallisina välillä kurkistaen tilannetta Bellan häntää nostamalla. Kun ensimmäinen tunti supistuksia alkoi olla takana, aloimme ensimmäistä kertaa huolestua. Kirjasta olimme lukeneet, että ensimmäisen pennun pitäisi saapua maailmaan 30-60 minuuttia supistusten alkamisesta. Soittelimme tutuille pohtiaksemme, onko synnytys etenemässä normaalisti ja lopulta mielenrauhamme vuoksi soitimme myös ensimmäistä kertaa päivystävälle eläinlääkärille; ensimmäisestä pennusta pilkotti pää/sikiöpussi, mutta pentu ei vaikuttanut olevan tulossa ulos. Saimme ohjeistuksen kokeilla saada pennusta otetta ja vetää supistusten tahdissa ja seurata tilannetta tunnin verran. Mikäli tunnissa ensimmäinen pentu ei tulisi ulos, olisi jälleen aika soittaa eläinlääkärille.

Harmillisesti emme saaneet pennusta otetta sen ollessa vielä kokonaan synnytyskanavan sisällä ja tunnustellessa pennun asentoa kanavassa, tuli synnytyskanavasta nestettä (lapsivedet vai rikkoontuiko sikiöpussi?). Bellan supistuksiin tuli tässä vaiheessa noin 10-15 minuutin lepotauko, joten yritimme neuvojen mukaan liikuttaa Bellaa asunnossa supistusten jatkumiseksi. Supistukset lähtivätkin hyvin jatkumaan ja pysyivät koko ajan voimakkaina, mutta ensimmäistä pentua ei kuulunut eikä pentu enää tuntunut sormin lähellä peräpäätä. Jälleen yksi tunti oli kulunut, eikä pentu syntynyt, joten oli aika soittaa takaisin päivystävälle eläinlääkärille. Eläinlääkäri oli juuri toimeksiannolla tien päällä ja saimme ohjeistuksen seurata tilannetta ja auttaa parhaamme mukaan noin tunnin verran, kunnes eläinlääkäri ehtisi takaisin klinikalle ja voisimme tuoda Bellan tilanteen arviointiin. Päätimme antaa Bellalle rauhan supistuksille, joita tuli edelleen voimakkaasti ja tasaisesti. Pentua ei siltikään näkynyt maailmaan.

Jälleen tunti kului ja klo 20:00 tienoilla oli myönnyttävä ja lähdettävä kohti eläinlääkäriä tämän suosituksesta. Eläinlääkäri teki nopean sisätutkimuksen ja totesi pennun vetäytyneen takaisin päin kanavassa ja olevan tunnettavissa enää sormen päällä melko syvällä. Saimme itsellemme kaksi vaihtoehtoa; joko palaamme takaisin kotiin jatkamaan synnytystä ja Bella todennäköisesti voisi synnyttää luonnollisesti, mutta ensimmäisen pennun ennuste heikkenisi nopeasti ja lisäisi riskiä myös muiden pentujen menehtymiselle. Toinen vaihtoehto oli suorittaa sektio saman tien, kun eläinlääkärillä oli vielä hoitaja käytettävissä klinikalla, yöllä häntä ei olisi saatavilla. Eläinlääkärin suosituksesta valitsimme sektion turvallisempana vaihtoehtona ja niinpä Bella laitettiin unten maille tämän vielä voimakkaasti supistellessa viimeiseen saakka.

Sektio alkoi ja saimme Fredun kanssa tehtäväksemme ottaa pentuja vastaan sivupöydälle, jossa avasimme pentuja sikiöpusseistaan ja suuhygienistinä sain tehtäväkseni myös pistää pennuille ruiskusta kielen kärkeen herätettä (nukutusaine siirtyy emon kautta pentuihin sektiossa). Hieroimme pentuja vuoron perään pyyhkeellä kuivaksi ja hereille, kunnes sektio alkoi olla valmis ja hoitaja pääsi auttamaan meitä pentujen kanssa eläinlääkärin viimeistellessä Bellan haavaa. Synnytyskanavassa pisimpään ollut pentu ei tahtonut herätä ollenkaan ja hoitaja elvytti tätä pitkän aikaa, kunnes pentu alkoi ottaa ensimmäisiä henkäyksiä. Hengitys oli kuitenkin harvaa ja pentu eloton. Pennun alku ei näyttänyt lupaavalta, sillä se oli vetänyt henkeen paljon nestettä ja eläinlääkäri arveli tämän vielä mahdollisesti menehtyvän yön aikana. 

Pian papereiden kirjoittamisen jälkeen oli aika suunnata kotiin Bellan vielä ollessa aivan tokkurainen nukutuslääkkeistä, onneksi ajomatka kotiin ei ollut pitkä. Kotona toimimme ripeästi; Bella pentulaatikkoon kyljelleen, toinen asettamaan pentuja nisille ja toinen vahtimaan Bellaa, lämpöä pennuille. Pennut alkoivat imemään nisiä lähes saman tien lukuun ottamatta pentua, joka oli ollut pidempään synnytyskanavassa. Kyseistä pentua sai jatkuvasti asetella nisälle, eikä pentu ottanut kerrallaan kuin kulauksen tai pari ja alkoi hiipua pois heti jos sitä ei pitänyt hereillä. Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi hänen hereillä pitämistään, kunnes olimme varmoja hänen saaneen riittävästi maitoa vatsaansa. Onneksemme Bellalta tuli maitoa hyvin eikä maitoa erittävälle lääkitykselle ollut sektiosta huolimatta tarvetta. Puolen yön aikoihin kätilöksi sovittu kasvattaja pääsi perille ja auttoi pentujen ensimmäisen yön aikana kaikessa mahdollisessa ja saimme kaikki myös joitakin tunteja unta.

Seuraavat kaksi vuorokautta olivat ihmeellistä aikaa, kun univajeisina autoimme Bellaa pentujen kanssa tämän herätessä nukutuksesta ja alkaessa tutkailla pentujaan. Aluksi Bella vaikutti ihmettelevän, mistä pennut ovat tänne tupsahtaneet, mutta hiljalleen kiinnostus pentuihin lisääntyi ja pentujen aktiivinen hoivaaminen alkoi. Jo pentujen kolmantena elinpäivänä Bella hoiti pennut täysin itsenäisesti pyllyjen puhdistuksesta imetykseen. Voi mikä helpotus!

Vaikka asiat olivatkin päättyneet hyvin, palasin mielessäni vielä useita päiviä takaisin synnytykseen ja velloin sektiopäätöksessä. Oliko päätös ollut oikea? Olisiko kokeneempi kasvattaja saanut synnytyksen menemään luomuna? Jossittelua tuli tehtyä paljon, mutta muiden vaihtoehtojen kulkua emme voi tietää. Eläinlääkäri ei osannut sanoa selkeää syytä sille, miksi synnytys ei lähtenyt kotona sujumaan. Rakenteellista estettä ei ollut eikä pentu ollut syntymässä väärässä asennossa. Bellan kohtu oli eläinlääkärin mukaan hyvässä kunnossa ja polttoheikkoutta ei ollut. Ainoana mieleen enää tuli kasvattajien pohdintana pentujen ja vatsan suurehko koko (tiineysvuorokaudella 56 vatsanympärys 76cm, painokertymä 45% astutuksesta ja yhtä lukuun ottamatta pentujen syntymäpainot yli 300g), joten mahdollisesti kohtu ei vain kyennyt supistumaan tarpeeksi voimakkaasti pentujen ulos saamiseksi. Mahdollisesti, mikäli Bellalle ensikertalaisena olisi antanut enemmän aikaa kokeneen kasvattajan läsnä ollessa, olisivat asiat voineet mennä eri tavalla ja synnytys tapahtua luonnollisesti. Toisaalta ensimmäinen pentu ei välttämättä olisi selvinnyt ilman sektiota ja asiat päättyivät lopulta kuitenkin onnellisesti, joten näillä tiedoilla olemme pyrkineet rahoittamaan mieltämme sektiopäätöksestä. Olisihan tämä jo hyvin erikoinen kasvattajauran alku ollutkin, jos ei pennutusprosessissa olisi ollut jotakin haastetta, olivathan astutus ja tiineysaika kuitenkin sujuneet varsin mutkattomasti.

Kiitokset kaikille jotka jaksoitte lukea pitkän tarinan loppuun! Toivon synnytyskertomuksesta olevan apua jollekin muulle ensikertalaiselle tai kokeneemmallekin kasvattajalle, sillä itse olisin kovasti toivonut vastaavia kertomuksia olevan enemmänkin luettavissa perehtyessäni synnytyksiin. Toki huolellisinkaan perehtyminen ei valmista ihmistä lopulta tositilanteeseen, jossa tunteet hämärtävät ajattelukykyä. Mutta nyt iloitsemme kennelin ensimmäisestä pentueesta ja nautitaan pentuarjesta!